No niin, aika viikonlopun raportille..

Tiistai. Tais olla päivä jolloin syksy todella rantautu tänneki. Aamulla oli maa jo vähän huurteessa. Ja vähän matkaa pyöräiltyäni alko tulla ikävä lapasia. Muuten oli kyllä ihan kaunis ilma. Iltapäivällä olikin sit jo aika kaunis normaali sää eli heti ku aurinko tuli esiin, nii lämpötila nous. Töissä tuli vietettyä taas piiiitkä päivä. Sit ku viimein pääsin kotiin ja oltiin syöty illalline, nii kello olikin taas jotai seittemän ja kaheksan välillä.

Yllätyksekseni Eva oli sit ihan valmis lähtee miun kanssa sinne lankakauppaan ja kello oli oikeesti jotai kaheksa. Tuntu nii oudolta lähtee tähä aikaa jonneki lankakauppaa, eihä ne missää tapauksessa voi enää olla auki, mutta oli kuin olikin.. Kyseessä oli siis semmone kauppa, ku A.C. Moore, joka on iha jättimäine käsityö/näpertely/whatever -kauppa. Siel oli kaikkee mahollista koruhelmistä tapetteihin ja tietysti Halloween koristeisiin. Lankojaki oli tietysti joka lähtöön. Niitä oli neljä semmosta isoa seinää täynnä, mutta piiiitkän harkinnan jälkeen päädyin ostamaan ehkä kaupan kalleinta lankaa ($4.99 / 80g), joka oli semmosta violetti-puna-ruskea- raitasta villa-soija-lankaa. Se oli ihanan pehmeetä ja tietysti kivimmän väristä.  Kotiin ku vihdoin päästiin, nii virkkasin sitä huivia jo hyvän matkaa. Noi oli iha ihmeissää, ett mite mie nii nopee oon, mutt se lanka nyt on vaa nii paksua :P Lapsetki tykkäs kauheesti miun langasta, ku se oli ensinnäki pehmeetä ja kun noista toisen extreme-lempiväri on purple ja sitä siinä oli aika paljon.

Keskiviikko. Tänää alko sitte sade. Onneks ei tarvinnu kuitenkaa lähtee siinä säässä polkemaan töihi vaan Eva onneks heitti miut autolla. Poiskin pääsin helposti, ku Yizhoun yks kaveri tarjoutu heittää miutki kotiin. Sillä Yizhoulla on kyllä iha hirveesti kamuja täällä, mutt helppoha sen onki verkostoutuu täällä, ku varmaa 50% kaupungin väestöstä, NIH:n työntekijöistä puhumattakaan, on aasialaisia. Sinä iltana taisin sit taas tehä sitä kaulahuivii ja sain ekan kerän jo loppuu. Vaikutti uhkaavasti siltä, ett kaks kerää ei riittäs saamaa miun kaulahuivia valmiiks.

Illalla miulla oli vielä orkkaharjotukset. Tällä kertaa meil oli kapellimestarina joku tuuraaja. Se ei kertonu mistä tai mikä se oli, ku kaikki muut tuns tuntevan sen. Mutt oiku se oli ihana.... Nyt vähä alkaa valjeta, ett miks tää orkka on vähä plööh. Se mein oikee kapellimestari vaa ihmettelee, ett miks kaikki soittaa eri aikaan. Oiskohan siks ku se ei näytä rytmiä kunnolla. Näitä pieniä perusjuttuja. Oonkoha mie tästä jo saarnannu tääl aiemminki..? Mutta tää tuuraaja oli siis semmone nams nuori mies, jolla itelläänki oli selvästi soittajan historia. Se jopa kiinnitti huomiota musiikin dynamiikkaan ja lopulta me kuulostettiinki ihan ok:lta. Ainut vaa, ett sit ku on seuraavat harkat, nii ne vanhemmat soittajat ei varmasti muista mitä nyt sovittii.. Ja konserttiin siis kaks viikkoa, jaiks. Oon kieltäny kaikkii tulemasta kuuntelee :D

Torstai. Sää oli jo selvästiki  kylmentyny. Yhtäkkii maakin on täynnä puunlehtiä, mutt ei oo kuitenkaa mitää ihanaa ruskaa, kuten Suomessa. Lehdet on vaa kuivia ruskeita möhkäreitä maassa. Tästä päivästä en nyt oikeen muista mitä erikoista tänään tapahtu. Ehkei paljon mitään, mutta ainaki sain kulutettua toisenkin kerän kaulahuiviini, mutt selvästikin se vielä kaipaa lisää. Siitä puuttuu vielä kokonaan hapsut ja lisäpituudestakaan ei ois haittaa.

Noi lapset on muute tottunu miuhun jo vähän liikaaki. Noista nuorempi (5v.) on vähän ujon puoleine, mutt nyt se on iha miun kaveri. Aina siitä lähtien ku olin viime viikolla niitten lapsenvahtina ja leikittiin sitä piilosta, nii nyt se haluu leikkii sitä miun kanssa koko aja ja sit se seuraa miuta joka paikkaan. Opiskeluistakaan ei tuu yhtään mitään, ku saan koko ajan niistä tekosyyn olla lukematta. Ne on siis aivan ihania, en siitä valita, vaan ne on vaa kovia aikasyöppöjä kun niitten kans jotai puuhaa.

Perjantai. Oon nyt iha vastikään avannu tääl oman pankkitilin, ku jos Suomesta tekee maksun dollari-tilille nii siin joka kerta tulis jotku reilun 30€:n siirtomaksut. Ja siinä on nyt ollu sit vähän ongelmia, siihen enempää menemättä.. Kävin perjantaina sitte pankissa (NIH:n oma Credit Union) näitä asioita selvittelemässä ja ilmeisesti on taas ollu joku häiriö miun ja pankin välisessä kommunikoinnissa. Miun pitää mennä sinne nyt uudestaan maanantaina, kun manager on paikalla. Muuta en nyt tähän hätään perjantaista muista.

Lauantai. Tää olikin sitte taas busy day. Nukuin pitkälle aamuun, ku oli ehtiny tulla vähän univelkoja. Kello tais olla jotain 10, ku viimein nousin sängystä. Menin sitte vielä suihkuun ja sitte ku palasin suihkusta, niin talo olikin tyhjä. Muu perhe oli ilmeisesti etsimässä kenkiä toiselle lapsista. Skypettelin siinä aamupäivän ja söin runsaan aamupalan. Sitte myöhemmin iltapävällä kun perhe oli jo palannu kotiin, nii ne ehotti, ett jos mie haluisin lähtee elokuvii näin päivällä. Ne olis menossa kattomaa yhtä lasten elokuvaa (Cloudy With a Chance of Meatballs), joka kyllä kuulosti tosi kivalta, mutta menin kuitenki kattomaa toista elokuvaa. Päädyin kattomaa elokuvan A Serious Man ja voi juku, kun oli huono! Siis just niin semmosta amerikkalaista outoa mustaa huumoria, jossa juonikin on ihan häh!? Kokemus oli kyllä ihan jännä. Elokuvalippu makso näin viikonloppuna $10 ja sen sai ostaa automaatista, oli taas helppo vinguttaa luottokorttia.

Elokuvan jälkee mentii sitten vielä koko konkkaronkka ravintolaan ja tarkemmin italialaiseen ravintolaan syömään. Söin pastaa lihapulla-tomaattikastikkeella ja siihen kuulu vielä salaattikin. Miulla oli maha jotenki nii täynnä, ett hyvä ku sai kolmasosan siitä syötyä. Loput sai onneks ottaa mukaan ja taian syödä ne huomenna hyvällä ruokahalulla lounaaksi. Ja vaikka kello oli jo vartin yli seittemän, ei päivä suinkaan päättyny siihen. Mentiin Evan kanssa vielä konserttiin St. Elizabeth Catholic Churchiin, jossa esiinty sinfoniaorkesteri NIH Philharmonics. En nyt muista kerroinks mie tästä jo aiemmi, mutt tää on toinen NIH:n nimissä oleva orkesteri ja miul on aikomuksena mennä tähänki soittaa. Tää on siis paaaaaljon parempi orkesteri. Sen kapellimestari on ihan ammattilainen ja soittajakski pääsee vaan jos ne huolii siut. Mutt kaikki soittajat on siis vapaaehtosia ja suurimmilta osin NIH:n työntekijöitä tai niiten perheenjäseniä. Oli kyllä aivan ihana konsertti. En tiiä millo oisin viimeeks nauttinu klassisesta musiikista yhtä paljon. Jos tulee eteen, niin suosittelen Ludwig van Beethoven: Symphony No. 7, op. 92, A major ja varsinkin osa 2 Allegretto.

Sunnuntai. Tänään käytiin sitte taas shoppailemassa. Jipii! Luvassa oli suurin shopping mall, mitä lähialueella oli (Tää sijaitsi siis toisessa osavaltiossa, Virginiassa, mutt me asutaanki nii osavaltioiden liittymäkohassa, ett ei sinne pitkä matka ollu. Hyvä puoli oli vielä, ett Virginiassa verot on alhasemmat, että shoppailustaki tuli halvempaa.) ja se oli nimeltään Tysons Corner Center ja luulen, ett ehin siinä neljä tuntia siellä kierrellessäni nähä ehkä kolmasosan siitä.  Näihin ei kuulemma oo joulun aikaan mitään menemistä, kun on ihan sairaan ruuhkasia. Täällä kävin esimerkiks Bloomingsdale's:lla, jossa oli iha himokallista ja L.L. Bean:lla, joka on hyvin iso ja suosittu ulkoiluvaateliike jas miun uus lempikauppa Charlotte Russe, älyttömän halpaa ja tyylikästä vaatetta. Ostin sieltä ihanat uudet farkut ja upeen tummansinisen neulepaidan. Hintaa tuli yhteensä jotai $50, vaik molemmat oli ihan uutuuksia, eikä nää miust yhtään halppiksilta vaikuttanu.

Siinäpä tota puuhaa on riittäny. Palaillaan asiaan..