Loma tuli ja loma meni.. Käydään se nyt läpi vain näin pähkinänkuoressa, eli reilu kaks viikkoo tienpäällä eka Marin, Sampon, Suskin ja Joonaksen kanssa - vähäks oli siistii! Ku on tottunu reissailee aina perheen kanssa, nii tää oli kyllä virkistävä kokemus. Paljo enemmä joutu ottaa muita huomioo, kuten olettaa saattaa (ja Mari: mie nimenomaa aattelin muita, ku menin äkkii suihkuu sillo hotellilla, ku aattelin ett muutki haluu nopeesti suihkuu, nii koitin heti mennä). Ikimuistosimpia hetkiä oli ensimmäinen päivä Miamissa, ku käveltiin matkalaukkuinemme hostellille ja vaikutti ku ois ollu huonossa räppäri musiikkivideossa, eli kaikki oli ensinnäki tummaihosia ja päällään näillä oli kaikilla mitä paljastavimpia ja kuvottavimpia bikineitä, naisilla lähinnä siis.. Alue, jossa siis eleltiin siellä oli kuuluisa South Beach. Mutt siellä tuli siis vähän ulkopuolinen olo. Toinen ikimuistoinen päivä oli sitte toisella puolella Floridaa, saarella nimeltä Sanibel. Siellä vuokrattiin pyörät ja pyöräiltiin maisemia katsellessa niin kaua ku kunto riitti (ja vähä sen yli). Siitä sitte toi kuvaki, jossa posettaa vielä onnelliset Suski ja Mari.

Heti matkan jälkee meill oli NIH Philharmonicsien konsertti ja nää miun kaverit onnekkaina pääs sit sitä seuraamaa. Vähä harmittaa, ku en pääse tässä orkesterissa jatkamaa, ku ne ehti jo esitellä uuden kauden materiaalia meille soittajille ja on kyl taas tulossa niin upee vuos noille. Onneks tiiän nyt salasanat noitten sivuille, ett pääsen toivon mukaa kuitenki seuraamaa netissä niitten etenemistä. Onneks miul on Suomessaki kyllä aika upeet kokemukset vielä edessä Tahdistin orkesterin kanssa, joka siis lähtee loka-marraskuussa Suomen kiertueelle Suomen Lääkäriliiton nimissä ja meiän kanssa esiintyy mm. Kerkko Koskinen Ultra Brasta, Suomen paras kuoro, Pmmp yms.. Ihan kiva, joo. Mutt siis meil oli muute viel noitten Philharmonicsien kans toinen esitys vielä ja se oli ensimmäistä kertaa tuolla NIH kampuksella sen päärakennuksessa eli Clinical Centerissä, jossa suurin osa potilaista elelee, nii sen isossa aulassa. Siitä voi nähä pätkän jopa Youtubessa. Vinkkinä jos miuta yrittää ettii sieltä, ett miul on pääosin mustaa päällä ;)

Tässä muute yks hauska juttu, mihin oon nyt vähän aikaa sitte törmänny, eli englanninkieliset johdannaiset sanasta moon. Eli etenkin tuolla lomamatkan aikana sai useasti kuulla sanan moonshining, jolla tarkoitetaan siis laitonta alkoholin keittelyä, ja tätä kuuli siis kaikissa museoissa ja historiallisissa paikoissa, joissa tätä oli siis tapahtunu, ei niin ett me oltas sitä harjotettu :P Toinen johdannainen, mihin aluks sekotin tän ensin mainitun, on yksinkertaisesti mooning, jolla tarkoitetaan yleisen sanakirjankin mukaan "to expose one's naked buttocks" eli pyllistää :D Yks lausahdus, mikä varsinaisesti ei liity kuuhun enää mitenkään, mutt jonka oon nyt täällä kans oppinu on moo point, jolla tarkoitetaan yksinkertasesti lehmän mielipidettä, eli sillä ei ole merkitystä (käytetään lauseessa esim. Dad's opinion is a moo point). Sai alkunsa ilmeisesti Frendeistä Joeyn suusta tietysti, mutt nyt ihan tunnettuu slangii.. Yks hauska moon-sana viel: moonstruck eli (kuu)hullu :D


Nii joo, viikko se Florida matkailun jälkee lähdin sitte vanhempien kanssa seikkailemaan New Yorkiin. Oli kyllä niin kokemus. Ihan ainutlaatuinen city kyllä.. Vietettiin siellä siis noin viikko ja palattiin sitte Washington arealle. Täällä pari päivää shopattiin ja sit vanhemmat jo lähtiki. Mutt nykissä ehittiin tehä sit vaikka mitä. Joka päivä oli ihan sairaasti puuhaa ja aina kaikkee uutta ja siistii nähtävää. Tossa nyt yks kuva matkalta, jokunen ehkä tunnistaakin Lady Libertyn. Miulle jäi jopa yks semmone nähtävyystiketti käyttämättä, eli pitää tässä joskus 30 päivän sisällä suunnata sinne isoon omenaan ihan yksiksein, että saa senki hyödynnettyä. Meno sinne ku on erittäin helppoo, vaan noin 30€ edestakasin.

Yks kauhee juttu muute minkä huomasin tossa matkan jälkee. Kielipää on ihan sekasin nytte.. Töissä kysyin ihan huomaamattani vaa "mikä se on?" eli suomeks.. Ja sitt olin yks päivä tässä kans kattelemassa viuluja eräässä putiikissa (oon harkinnu uuden viulun hankkimista) nii kyselin siltä myyjältä kaikenlaista. Kysyin siltä yhes vaiheessa, ett "Are all these fabric made?" eli siis ihan viuluista kysyin, josko ne on tehty kankaasta, kylläh.. Mietin kaua, ett mistä ihmeestä toi oikei tuli, ku tarkotuksenani oli tietenkin kysyä, että onks ne factory made. Sitt tajusinki, ett oli taas ilmeisesti ruotsi tunkeutumassa päähän: en fabrik... Tack så mycket. Onneks se myyjä ei vissii tajunnu erhettäni. Se oli hauska muute, ku olin siis samasta paikasta vuokrannu noin 8 kk sitte viulun ja tää myyjä oli ohjastanu miut vaan toiseen paikkaan siinä putiikissa, eikä sen koommin ollu miun kans tekemisissä, mutt se heti muisti, ett joo mie oonki se Suomesta tullu ja se kelas, ett nyt mie sitte oon varmaa pian lähössä kotiin ja suositteli siihen just Suomen ilmastoon sopivia viuluja (ne kaikkein kalleimmat tietysti) yms. Mutt nyt se shoppailu on vähän jääny.. Työt alkaa painaa päälle.

Ainii joo. Täshän on oikeest ehtiny tapahtua taas jo kaikenlaista. Tässä oli jo itsenäisyyspäiväkin. Meno oli siis aivan erilaista, ku Suomessa samaisena päivänä. Itsenäisyyspäivä, tai siis 4th of July, kuten se täällä lähinnä tunnetaan (toivotuksetki on "Happy 4th!"), on ainut päivä jollon ilotulitteet on varsinaisesti sallittuja. Tai itseasiassa ei kyllä privaatti-ihmisille. Vaan kaikki suuret instanssit, kuten kaupunginvaltuustot saa pitää ilotulituksia. Normaalille kansalle on sallittuja vaan semmoset naurettavat paukkupommit. Liian vaarallista kuulemma.. Eli tapana on siis alkupäivä viettää paraatien ja piknikkien merkeissä, kuten mieki menin sitte kattomaan naapuruston lasten pyöräparaatia korttelin ympäri (jossa osanottajia oli varmaan reilu 300). Siellä Olivia ja Mayakin viiletti (kuva).

Ilta oli sitten tapana lähteä katselemaan ilotulitusta jonnekin. Mie pääsin sitte näitten miun perheen tuttavan Russin seurassa sinne, ku se siis asu työskenteli Washingtonissa nii se ties tiet, joitten avulla saatto välttää ruuhkan ja sillä oli siis oma parkkipaikkakin ihan mallin lähellä, mikä on siis harvinaista. Sillä oli tällä kertaa myös sen siskontyttö Euroopasta vierailemassa sen luona (se puhuu siitä oikeest aina) ja seki oli nyt mein kans tuol. Marcy oli sen tytön nimi ja se on ilmeisesti joku 18-19 -vuotias ja elää perheensä kanssa käsittääkseni Sveitsissä, mutta se on etniseltä taustaltaan vissiin kiinalais-guatemalalainen, eli varsin eksoottinen, näytti lähinnä ehkä brasilialaiselta. Jännä juttu minkä siitä sain kuulla, ett se on viikon päästä menossa ns. luokkaretkelle Intiaan. Se oli siis ilmottautunu parinkymmenen muun koulukaverinsa kanssa vapaaehtoseks tällaselle jonkun tyyppiselle hyväntekeväisyysmatkalle. Aloin vaa miettii, ett miks hitto mein lukios (tai mikä instanssi nyt onkaan) ei ollu tämmöstä vaihtoehtoo.. :( Tarkennettakoon, ett tyttö ei ilmeisesti ollu kiinnostunu tästä hyväntekeväisyysosasta niinkään, vaa kunhan pääsee matkailee, mokomaki :/ Niin asiaan siis. Olin siis kattoo sitä ilotulistusta ja siel oli porukkaa ihan pipona. Metrolla jos ois joutunu menee kotiin, nii ois voinu joutuu oottaa parisenki tuntia. Tossa kuva illan pimenemistä ootellessa mallilta. Ilotulitus kesto noin 25 min yhtä soittoo, kaikki ilotulitteet aina toinen toistaan suurempia, mahtavempia ja äänekkäämpiä, oikeestaan aika sekasortoinen esitys sanon minä.. Mutta oli ihan siistiä, ku ties että Obama oli ihan varmasti siinä viereisellä tontilla töllöttämässä ihan samaa räiskettä.

Tässä kuva muuten Ripleyn Believe It or Not museosta nykistä, jossa ehittiin äitin kanssa käydä. Oli aika creepy näyttely siellä, purkitettuja kalloja ja niin edelleen.. Toinen kuva on sitten Washingtonista National Gardenista, jossa käytiin porukoitten kanssa. Uskomattominta oli, että siellä sisä puutarhan viidakko-huoneessa oli oikeest viileempää ja vähemmän kosteeta, ku ulkona! Siel oikei virkisty!! Ulkona lämpötila taas vaihteeks lähenteli varmaan 100F eli 37C. Mutta eiköhän tässä tältä erää ;)