Taas on nää kirjottelut jääny aika vähälle, ku on aika ollu vähän kortilla.. Töissäki pitäs viikottain kirjottaa aina viikon hommista yhteenveto ja taitaa nyt olla kolmatta viikkoa sekin tekemättä. Lukemista riittäs ainaki vuosikymmeneks enkä siinäkää pääse yhtää eteenpäi. Mutta näin askel kerrallaan.

Suomalaiset. En oo tästä taitanu vielä kertoilla. Eli siellä Halloween-bileissä tapasin siis sen yhen suomalaisen, Miian. Miia sit kutsu miut suomalaisten NIH-tutkijoitten yhteselle viikottaiselle maanantailounaalle ja oon siellä nyt kaks kertaa jo ollu. Meitä on siinä siis viis + minä: Atte, Jussi, Ilkka, Mirkka ja Miia. NIH:n yhteystietoluettelon mukaa sielt löytyy ehkä 1-3 muutaki suomalaista, mutt en sit tiiä kuinka ajan tasalla neki luettelot on. Mutta aika kirjavaa joukkoa on. Atte on Tampereelta (olikoha yliopistosta vai TTY:ltä) valmistunu tietokoneosaaja ja on tääl ollu nyt nelisen kuukautta. Se työskentelee samassa instituutissa ku mieki, eli NIMH:ssa. Miia on taas Vaasasta kotosin oleva solubiologi ja työskentelee syöpäinstituutissa. Se on tekemässä vissiin iha kunnon kliinistä tutkimusta tai ainaki sillä on käsittelyssä ihan aitoja (vaaaanhoja) ihmiskudosnäytteitä.

Ilkka ja Mirkka onki sitte naimisissa ja niil on lapsi (Meri, ihan nerokas nimi, ku on amerikkalaiselle niinku Mary). Ilkka on siis valmistunu lääkäri Tampereelta ja on jo pitkää ollu erikoistumassa immunologiaan ja työskentelee sen parissa National Institute of Allergy and Infectious Diseases:ssa eli NIAID:ssa. Sen vaimo sit on vissii kans solubiologi. Sit Jussi.. Jussi asuu tääl Bethesdassa kans perheensä (vaimo ja 2 lasta) kanssa ja se on sitte Turusta valmistunu lääketieteen tohtori, ja dosentti itseasiassa. Turussa PET-kuvantamisesta selvästiki innostuksensa saanu, ku työskentelee tällä hetkellä National Institute of Neurological Disorders and Stroke, eli NINDS:ssa, jossa sitte tuijottelee erilaisia mikroskooppeja. Mutta tää ikähaarukka on noilla semmosta 28-35, ett vähän hassulta tuntuu kyllä olla täällä.. Minä tämmöne nuor' mistään mitään tietämätön, mutta mikäs siinä..

Elokuva. Oltiin viime viikonloppuna kavereitten kaa keskustassa syömässä ja leffassa. Oli siis perjantai ja mentii ravintolaa nimeltä Uno. Oli siis eka kerta, ku meen ravintolaa nii, ett pitää ite maksaa. Olin sit ottanu semmosen jännän pitsan, joka oli Flatbread Pizza -otsikon alla. Oli aika mielenkiintone, ihan hyvää mutt aika kuivahkoa. Ja se makso jotai $10 eli aika halpa. Otettii sit yhessä viel Appetizeriksi Fried Calamari ja ihan hyvä näin jälkeenpäin ajateltuna, etten heti sillo älynny, ett mitä ne oikei oli (mustekalaa). Ei ois varmastikaan maistunu yhtä hyvin.. Mutt ihan hyviä ne kyl oli. Niin sitten laskuja maksaessa meil oli kauhee pyöritys ett kuka maksaa mitä, ku piti jakaa ne hiton alkupalat neljää ja sit loppujen lopuks joku sano, ett maksetaa kaikki vaa 20, nii siinä se. Alkupaloista ois tullu jotai $2.50 per naama ja sit lisäks viel 20% tippi, nii ei siitä kyllä $20 miulle tuu, mutt selvisinpä hengissä.. Ihme rulianssi tääki on, ku se maksusysteemi menee ilmesesti näin, ett ku maksaa kortilla, nii ekaks se tarjoilija tuo laskun, laitetaa se kortti siihen ja sit tarjoilija hakee ne ja pulittaa ruoan siltä kortilta. Sitt tarjoilija tuo kortin takas ja kuitin. Kuitti allekirjotetaan ja sit siihe kirjotetaan alle se summa minkä maksaa kortilla ja sit tippi, eli mie esimerkiks kirjotin siihe $20, tip included. Ett ihan outo systeemi ku noin jälkikäteen velottaa kortilta sen tipin.. Ei ihme, ett tääl on nii paljo kaikkii luottokorttihuijauksii. Mutt se elokuva oliki sit sinä päivänä just ensi-iltansa saava 2012. Tultii sinne vähä myöhässä, ett saatii sit iha surkeet paikat. Se teatteri oli just semmone massateatteri, niinku vähä nää kaikki tääl Amerikassa, eli pieni sali täynnä tuoleja ja yhessä teatterissa ainaki 10 salia. Tosi ärsyttävää, ku ekalta riviltä oli maksimissaa ehkä 1,5-2m siihe valkokankaalle, ett voitte kuvitella miltä niskat tuntu elokuvan jälkee. Onneks istuin kyllä kolmannella rivillä, mutt ihan tarpeeks kidutusta oli siinäki. Mutt elokuva oli kyl ihan magee, tai siis lähinnä grafiikoiltaan.

Lapsenvahtina. Lauantaina oli sitten Mayalla luvassa monet pippalot. Se oli aamupäivän eka yhen kaverin synttäreillä taas kerran keilahallissa. Se on näköjää aika yleinen kohde synttäreille. Sit illemmalla sillä oli pyjamabile-synttärit toisella kaverilla. Sen lisäks näillä vanhemmilla oli joku tämmöne kindergarten-vanhempainilta-hyväntekeväisyys-pippalot illalla, joten mie sain jäähä kahestaa Olivian (nuorimmainen) kanssa kotii. Se oli kyllä niin kultane, voi että.. Tehtiin siinä kauheesti muovailuvahasta (on englanniks muute play dough, eli leikkitaikina :D) kaikkee kivaa, syötii jätskii ja katottii jalkapalloa. Nyt seki on iha lämmenny miulle. Ne sanoo nykyää tosi usein jotai, että "I love you Kristiina.." Vähä häkellyin aluks, mutt tääl on näköjää aika usein käytetty phrase. Tossa kuvassa muute yks Olivian miun muistikirjaa räpeltämä kirjotus. Pitääki muute muistaa hankkii uus vihkonen, ku toi onki nyt ihan täynnä noita lasten piirrellyksiä..

Thanksgiving Day. Eli kohta onki taas uus pyhä. Yleensähä porukat suuntaa kiitospäiväks oman sukunsa luo, mutt tää miun perhe ei oo enää vähää aikaa lähteny enää matkustaa toiselle puolelle valtiota eli Kaliforniaa. Ne vietää kiitospäivän nykyää aina täällä Bethesdassa. Meil on suunnitelmissa osallistua kiitospäivän aamuna Turkey Chase:een, joka on semmone tapahtuma, jota nyt vois kai verrata johonki Lappeenrannan Prinsessakierroksee (jotka sen nyt tietää), mut isommassa skaalassa tietty. Siihen rekisteröityessä sai valita 2 mailin tai 10km juoksun (kisa) ja mie otin sen 10km. Siihe pätee kaikki ihmeelliset kisasäädökset, ettei sais kuunnella headphones juoksiessa, mutt tuskin niitä noudatan, ku ei oo aikeena/mahollisuutena voittaa kisaa. Palkintona ois joku parisataa dollarii, mutt siel on niitä kisaajia niin pilvin pimein, ett tuskinpa.. Noi muut perheenjäsenet meni siihe kahen mailin. Juoksurata on siis pitkin poikin ympäri Bethesdaa ja siin juostaan siis autoteillä, jotka on nyt tietty autoilta suljettu, ett aika siistii varmaa. Osallistusmismaksu oli kylläkin $26, mutt siihe saa sit jonku mageen paidan :D Kilpailu on siis aikasin aamulla, koska kiitospäivän muu ohjelma on perinteisesti syömistä ja syömistä.. Eli kalkkunaa ja kurpitsapiirasta, nam!

Olin tossa yks päivä taas muute shopping mallilla ja ette ikinä arvaa, kuka muukin oli... JOULUPUKKI! Tääl ei ees Halloween koristeita ehitty kunnolla poistaa, ku tilalle laitettiin jo joulukoristeet ym. Iha hullua..