Viikon sana: Curiosity (uteliaisuus)

Tekosyy, jonka avulla mie tänne Amerikkaa nyt pääsin vuodeks oli, että teen täällä syventävät opinnot (20 op 360 opintopisteestä lisensiaatin tutkinnossa). Miun tutkimusryhmän johtaja on tietone, ett miun pitää tästä kokemuksesta jonkulaine raportti tehä, mutt en tiiä onko se iha käsittäny millane sen pitäs olla, enkä kyl oo täysin miekää. Sen pitäs niiku olla vissii semmone kunnon tutkielma, joka vastais jotai kandidaatin työtä muilla aloilla. Mutt useimmat lääkisläiset tekee syvärit kuiteki parissa kuukaudessa kesälomalla (käytännön osion, kirjotusprosessi erikseen), ett ei se kuitekaa voi mitenkää olla yhtä kattava. Hjälp..

Oon tuol töissä tehny sit lähinnä semmosia juttuja mitä se miun mentori (Yizhou) miuta pyytää tekemää, ett miull ei oo niiku mitää varsinaista omaa projektia. Tai paremmin sanottuna: Miulla ei oo omaa hypoteesia. Onneks voin nyt vihdoinki kuitenki sanoa, ett ymmärrän päivä päivältä vaan enemmän näistä asioista. Viel tarviisin enemmän aikaa ja vähemmän houkuttelevia häiriötekijöitä, ett saisin enemmän luettua ja opiskeltua näitä asioita rauhassa. Mutta oon siis alkanu ny mietiskellä, ett mikäköhän miun hypoteesi vois olla ja tähän liittyy tää viikon sana..

Tutkimuksen teossa hienointa ois, jos ois itellä mielessä joku ongelma, jonka haluis ratkasta. Sillon riittäs varmasti mielenkiintoa ja innostusta tutkii aihetta. Ja juuri tähän tarvitsisin uteliaisuutta. Nykypäivänä miusta ei kuitenkaa oo läheskää nii helppo vaa keksii tämmöstä ongelmaa, ku vois luulla. Aatellaa nyt vaikka näköaistia (olin tänää juuri National Eye Institution 40-vuotis Symposiumissa), nii ennen vanhaa saatiin mullistavat tutkimustulokset, ku selvis ett siel on verkkokalvolla sauva- ja tappisoluja, jotka aistii erilaisii juttui, kun taas nykyään.. Nykyään tutkitaan taas IRBP:n ekstraokulaarisen ekspression aikaansaamaa vähentynyttä alttiutta uveoretiniitille tai jotain muuta vastaavaa. Juuri tuota aina pienenäki mietin, ett mitä se IRBP tekikään.. Että niin, ei oo helppoo!

Ja sitte, oon nyt tällä viikolla kuunnellu musiikkia pelkästään yheltä artistilta, Jason Mrazilta. Hankin aiemmin viikolla sen vanhempia levyjä ja törmäsin yhteen sen ihanaan kappaleeseen, joka oli nimeltään, yllätys yllätys, Mr. Curiosity. Aivan ihana... Suosittelen. Ja itseasiassa muuten Jack Johnsonillakin on curiosity musiikkia. Se on tehny vissiin jonku tyyppisen soundtrackin lastensadulle nimeltä Curious George. Oon sitä lukenu noille lapsilleki iltasaduks, ku niil hyllyssä tusinoittain Curious Georgea, joka on muuten siis apina :D

Että niin.. Palaanpa taas lukemaan channelrhodopsiini-2:n spatiotemporaalisesti mullistavista kyvyistä indusoida tietty neuronipopulaatio lentivirusvektorin avulla... Zzzz...

No ei.. Oikeesti tosi kiinnostavaa!