Kalifornia oli niin ages ago, mutta palataan siihen vielä.. Eli oltiin siis nyt lähetty joulun jälkee Monan (Evan sisko) perheen kanssa Sacramentosta kohti San Fransiscoa ja pysähyttiin matkalla Berkeleyn yliopistolla, kuten aiemmin kerroin. Kierreltiin koko ilta siellä Berkeleyssä ja illallistettiin siellä yhessä opiskelijoitten suosimassa pizzapaikassa. Näitten iskä ku oli siis ollu täällä pitkään professorina, nii se ties hyvin kaikki paikat ja tää oli vissii näitten kantapaikka. Siel oli kaikki biljardipöydät ja tämmöset, jalkapallo ottelut tuli koko ajan on the background (amerikkalainen jalkapallo tietysti). Mutta siitä sitte suunnattiin Evan toisen sisaruksen, Terryn luo yöpymää, joka asusti San Fransiscon tuntumassa, paikassa nimeltä Daly City.

Tää Daly City oli joku jännä paikka.. Ett siel oli jonku sodan aikana ollu kauheesti tämmöstä siirtoasutusta, joten sinne rakennettiin massoittain taloja ja ne kaikki näytti enemmän tai vähemmän identtisiltä. Ensinnäki niitä oli ihan sairaan tiheesti. Ja sit ne oli täysin samanlaiset julkisivultaan, paitsi ett nykyää ihmiset oli yrittäny maalata niitä ja tehä jotai remonttia, mutt oli kuitenki vaikee erottaa taloja toisistaan. Näitä taloja oli sitte sanoisinko satoja tai ainakin kymmeniä vieri vieren. Ja ainut miten saatto laajentaa asuntoa, oli pituussuunnassa ja pystysuunnassa. Esimerkiks tää Terryn perhe oli vastikää laajentanu sitä taloaan pituussuunnassa, mikä kylläkin tarkotti, ettei niil ollu enää ollenkaan pihaa. Siin oli aita ihan ehkä alle puolen metrin päässä seinästä. Terryn perheeseen kuulu sitte kolme lasta, kaks ehkä 6-vuotiasta poikaa (kaksoset) ja näitten n. 7-vuotias isoveli, sekä tietysti äiti Annie. Nää lapset ei ollu yhtään niinku Maya ja Olivia, päinvastoin.. Ne oli erittäin villejä ja aktiivisia, sekä äänekkäitä.

Jäi muuten vissiin kertomatta.. Enne ku lähettii sieltä Sacramentosta, nii käytiin syömässä semmosessa paikassa, ku Tea House. Tää on tämmöne älyttömän perinteine kiinalaine ravintola, joita on hyvin laajalti tällä mantereella ja Kiinassa varmasti enemmänkin. Ne on maailmanlaajusesti kaikki erittäin samannäkösiä paikkoja, eli jättimäine sali, joka sit on täynnä pyöreitä pöytiä ja katossa kattokruunuja ym. Se on semmone paikka, missä kiinalaiset perheet kokoontuu varsinkin juhlapäivien aikana yhdessä syömään ja siel syödään aina vaan lounasta. Se ei ees oo auki dinner aikaan. Sillo ku sit mentii sinne joskus 26. joulukuuta, nii se oli aika tupasen täynnä, eli oli siellä ainaki 100-200 ruokailijaa ja olin ehkä yks niistä viidestä ei-kiinalaisesta vieraasta.

Erikoisinta näis ravintolois on se, ett ruokaa saadaan salia kiertävistä kärryistä, jois on kaikis jotai erilaista kiinalaista muonaa. Sit ne laittaa leiman siun kuittiin, ett mitä sie oot oikee tilannu. Tässä nyt esimerkiks pari syömääni herkkua (nimiähän en tiedä, ku ne oli aina kiinaks): ankka, appelssiinikana, sticky rice (riisi-liha-sieni-yrtti-mössö pakattuna ison vihreen lehden sisälle, erilaisia riisinuudeli kääröjä, joissa joko beef, pork or shrimps, joita sitte kastetaan chilillä terästettyyn soijakastikkeeseen, eli esim. dumplings, mantelihyytelö (puna-viher-valko-raidallinen), limasia lammas kökkäreitä, beefia ja porkia erimuodoissa, munatorttuja, keltasta nami-mömmöö sisältäviä sort-of-pullia, kamomillateetä (hence the name) ja paaaaaljon muuta. Sen takii siel pitää olla iso porukka mukana ain syömässä, ku jos haluu maistella paljon eri asioita, nii pitää olla ihmisiä joiden kanssa jakaa näitä, ku ne ruoat tulee semmosissa vakiomäärissä aina. Sitt se ruoka laitettiin siitä kärrystä pöydän keskelle, joka oli sit tämmöne ns. tarjotin, jota saatto pyörittää, eli niin että pääs käsiks sit siihe ruokaa mitä halus, ei tarvinnu kurkotella. Sit semmosen opin, ett ku yleensä tommosis joukois on hyvin äänekästä, niin kiinalaisilla on tapana sanoa kiitos (kun joku kaataa siulle vaikka teetä lisää kuppiin) napauttamalla sormella pari kertaa pöytään sillee mielestäni hyvin huomaamattomasti.

Sitten.. Oltiin nyt siellä San Fransiscossa, mutta lähettiin mahtavan pannukakku-hedelmä-marja-kermavaahto-siirappi-kaakao-vohveli-aamiaisen jälkee takas kohti Los Angelesia ja Pasadenaa, jossa Mona perheineen siis asu. Meil oli tiedossa uuen vuoden vietto ja tää tarkotti Rose Paradea! Ruusuparaati oli siis tämmönen aikoinaan Pasadenan asuntomarkkinoita herättelemään järjestetty kulkue, mutt nykyään se oli ainaki Amerikan mantereella suurin ja tärkein kulkue tapahtuma. Tän kulkuetapahtuman ympärille oli aikojen saatossa tullu myös muita tapahtumia, kuten kuvassa näkyvä Bandfest ja suuri Rose Ball Game ja amerikkalaisesta jalkapallosta oli tietysti kyse. Badfestii menin, mutta game ois ollu vähän liikaa, ensinnäki ku liput makso vähintään jotai 200 dollaria ja toiseks, liput oli loppuunmyyty jo pitkänaikaa.

Mutt siis se ruusuparaati oli semmone tapahtuma, jossa oli floats eli niitä eri tahojen tekemiä ruusuparaatirakennelmia, soittokuntia ja hevostyyppejä vuorotellen. Tähän kulkueeseen osallistumine oli suuri kunnia ja siihen pääs vaan harvat ja valitut. Nää soittokunnat, jotka siihen sitte suuren työn jälkee pääs tähän kulkueeseen, nii piti sit pari päivää ennen paraatia tämmösen Bandfest tapahtuman yhen Pasadenan high schoolin urheilukentällä. Ikävä kyllä tän vuoden Bandfest osu huonolle päivälle (oikeestaan se oli jakaantunu kahelle päivälle), ku sillon tietysti sato. Siellä Los Angelesissa ku niin harvoin sato, niin nyt tietysti sitte.. Nyt muute just eilen opin, ett tänä vuonna on siellä länsirannikolla joku tämmöne El niñon vuosi, joka on siis joku Tyynenmeren sääilmiö, joka saa aikaan hyvin sateisen talven, ett ehkä sillä oli sit jotain tekemistä. Mutt tuolla Bandfestissa sain nähä sit viien eri soittokunnan esityksen ja oli kyllä mahtavia. Kuulin ku jonku siel kentällä esiintyvän perhetuttu oli siinä katsomossa mein takana ja se puhu jotain, ett se siinä kentällä just esiintyvä joukkio harjotteli aina koulun jälkeen muistaakseni 3h ja viikonloppusin sit 8h päivittäin, että tääl otetaa nää aika vakavasti. Ja yks soittokunta oli muuten myös Japanista ja se tais olla kaikista kaukaa tulevin soittokunta. Suurin osa oli kuitenkin USA:sta.

Sitten ruusuparaatista.. Se kulkee siis tiettyä reittiä pitkin Pasadenan läpi ja sitä varten on rakennettu kaiken maailman katsomoita ympäri kaupunkia ja valmistelut tähän (paikkojen tekoon) alotetaan ainaki kuukaus ennen tapahtumaa (kulkuetta itseään aletaan valmistella jo 364 päivää ennen kulkuetta). Hyvästä istumapaikasta sai maksaa vaikka kuinka paljon ja miulle oli aluks ainaki hyvin vaikee käsittää, ett miten sitä kulkuetta ois muka vaikee nähä tai siis niin ett siihe pitäs muka joku istumapaikka hankkii. Sehä kulkee jotai 6 mailia eli noin 10km, ett miten siihe nyt ois vaikee johonki välii tunkasta..?! Mutta näin olin väärässä kuitenki. Käytiin edellisenä iltana (uuden vuoden yö) kiertelemässä autolla sitä reittiä ja se oli ihan täynnä ihmisiä. Ihmiset oli asettautunu jo siihen kadunvierelle kaikki makuupussit ja muut vehkeet mukanaan. Oli ihan ku ois tullu jolleki slummialueelle, ku ihmiset (joita oli siis tuhansia) kierteli siellä ja joka paikassa oli avotulia, joissa ihmiset paisteli ruokiaan jne. Ja kauheinta oli, ett sitt siel oli semmosia tylsistyneitä nuoria, jotka heitteli ohi kulkevia autoja vaahtokarkeilla ja märillä vessapaperi klönteillä. Oli ihan kauheeta.. Monet tähtäs miun naamaa siinä ja näyttelin niille vaa nyrkkiä :D Mutt muuten uus vuos meni aikas hiljasesti. Katottiin telkkarista, ku tuli uuden vuoden laskenta, New Year's Rockin' Eve New Yorkin Times Squarelta, jota legendaarisesti juonsi Ryan Seacrest ja esiintyjinä oli mm. Jennifer Lopez, jei.. Oli tosi hulvatonta, not. Sitt oli viel iso pettymys, ku se ei ees ollu livenä, ku New Yorkissa oli vuosi vaihtunu kolme (vai kaks) tuntia aiemmi..

Mutt seuraavana päivänä oli sitte tää Rose Parade. Se alko kaheksalta aamulla ja oli tuleva kestämään (hyvä soomi-keeli) kaks tuntia. Sitä kulkuetta oli tänä vuonna jouduttu karsimaan, ku se paraati vaan kesti ja kesti, niin nyt oli sit vaan jotai 75 floatsia. Mona oli ystävällisesti noussu kuitenki jo viieltä aamulla ja lähetny kadun vierelle istumaan varaamaan meille paikkoja. Me sitte siirryttiin sinne onnellisesti joskus seittemän aikaa. Porukkaa oli nyt jo ihan pipona siellä valveilla ja ostelemassa hot dogejaan ja poppareitaan. Ne floatsit oli sit siis semmosia, ett niis sai käyttää pelkästään orgaanisia materiaaleja, eli oli kaikkee ruusuista siemeniin, hedelmiin ja lehviin. Eli ei oo mitään maaleja tai mitään tommosia käytetty. Ja nää floatsit on eri organisaatioiden rakentamia ja yks suurimpia ja odotetuimpia floatseja on Hondan float. Se on ruusuparaatin suurin sponsori ja sil on yleensä sit suurin floatki. Mutta tässä nyt sitte pari kuvaa kulkueesta.

 

Noita floatseja liikutti siis joku sisäinen moottorisysteemi, mutt sit oli kauhee häpeä, jos se koje sit menis rikki ja näitä varten oli sit hinaaja-autoja siel vähän väliä. Niistä 70 floatsista ehkä 5 oli tällä kertaa hinauksessa.. Aijai. Kyllä kävi sääli. Niissä oli sit yleensä ain ihmisiä kyydissä ja ne vilkutteli yleisölle. Yhessä oli esimerkiks Rose ball kuningatar ja se vilkutteli sieltä valtaistuimeltaan :D Sitt oli paljon hauskoja floatseja. Yhessä oli esimerkiks rakennettu semmone lumimäki (olevinaan) ja sen huipulla oli koirankoppi. Siin taustalla soi "Who let the dogs out? Who?! Who.." ja sit sieltä kopista tuli (ihmisen sitä pidellessä) pien bulldoggi laskien lumilaudalla alas xD

Ja sää oli mitä mahtavin onneks. Siinä oikeesti sai ottaa aurinkoa ja ilman aurinkolaseja ois todellakin kuollu. Varmaa paloinki toiselta poskelta.. Mutta oli kyllä hieno kokee tää kerran elämässä!