Nyt vaihteeks taas kunnon päivitys.. Eli heräsin taas aikasin, ärsyttävän kirkkaan herätyskelloni ansiosta, klo 08. Torkuin sängyssä aina 08.15 asti. Oli pakko nousta, ku alko oven ulkopuolella kuuluu taas lasten suputtelua, ett ehkei se herännykää siihe pärinää ja sit ne alko viel hihitellä siel salamyhkäsesti, nii oli paras että nousin. Heti ku laitoin huoneen valon sitte päälle, nii ne hoilotti koko taloon, että nyt Kristiina on herännyt! Ihanan muroaamiaseni aikana sain hetken lukea Washington Postia. Siel oli kiintosa artikkeli uusista hybridiautoista. Niihin on siis kehitteillä jonkilaine keinotekonen "Vrooom" ääni, koska ne on liian hiljasia. Jalankulkijat ei huomaa niitä. Mietinnässä on, että oisko se sitte auton perinteinen vroom vroom -ääni vai joku hyvin futuristinen pimpelipompeli..

Sit kellon lähestyessä jo yheksää tein ittelleni nopeesti nami nami sandwichin (resepti: 2 erittäin pehmeää leivänpalaa, majoneesia, emmental-juustoviipale, salaatinpalanen, turkey-viipale ja sinappia) ja sit pyörällä hurautin instituutille. Se matka ei muute ookaa nii yksinkertane, ku kuvittelin. Se asuinalue on niinku taloviidakko, sinne eksyy takuulla. Kaikki talot on samanlaisia, eikä tietty oo mitää tienviittoja, vain nekin-kaikki-niin-samanlaiselta-kuulostavia-katukylttejä. Että oon sielläki onnistunu viettämää pari aamua oikeaa tietä etsiessäni. Sääki muistuttaa paljon muute jotai sademetsää, tai voin ainaki hyvin kuvitella olevani sademetsässä. On niin ihmeellisen kosteeta ja tuuli enemmäki polttaa ku viilentää..

Töissä sain sitte heti käydä hommiin. Oon nyt tähä mennessä perehtyny moniin tän labran käyttämii peruskokeisii. Tän hetken projekti on genotyping eli miul on hiiriltä otettuja solunäytteitä, joista on eristetty eka DNA ja sit mie monistelen sitä PCR:llä ja ajan tuloksen geelillä toivoen, ett siellä sit näkyy jotai. Ja kyl toi homma joka kerralla onnistuu aina paremmi, ett kyllä se tästä. Ja siis ton genotypingin päämäärä on löytää sellasii hiiriä, jotka on homotsygootteja tietyn geenin suhteen. Eli ku ekaks ollaa paritettu kaks sen geenin omaavaa hiirtä, niin toivotaan ett näitten pesueesta ees joku sais ne oikeet geenit. Vihdoinki ymmärrän jotai, minkä takia tääl aherran. Uuuh! Huomasin tänää muute tosi siistin jutun! Mie oon tota PCR:ää tehdessä käyttäny koko aja semmosta Master Mix:iä, jossa on kaikki nukleotidit ym. reagenssit jo valmiina, niin tänään katoin sitä purkkia vähän tarkemmin.. Sen valmistaja on Finnzymes!! Se alko vähä soittaa kelloja.. Ja menin sitte internettii ja suomalainenha se on. Tosi monet jutut on täällä tolta valmistajalta, coooool...

Nii ja tänään sain kattoo mitä niille hiirille sitten loppujen lopuks tehään. Ekaks hiiri siis nukutetaa, sitt siihe pistetää jotai myrkkyä ja se kuolee, sitt avataan rintakehä ja laitetaan kanyyli vasempaa sydämen kammioo ja pumpataan hiiri täyteen tiettyjä liuoksia, jotka sitte fiksoi sen kudokset. Sitt leikataa pää irti ja saksilla vaa niks naks kallo auki ja aivot pulpahtaa sieltä oikein nätisti ulos. Sitt niistä aivoista otetaan leikkeitä ja katotaan mitä siel on tapahtunu.. Huomenna mie saan sit tehä tän kaiken ite, jes.

Tänään oli myös yks tosi kiintosa luento. Se oli Dr. Ichiji Tasakin muistolle osotettu luento ja Memorial service. Tää henkilö oli siis menehtyny jo tammikuussa, mutt niinku siel sanottii, ett tää on toivon mukaan yksi monista tulevista hänen muistolleen omistetuista luennoista. Aihe ei siis ollu tän omasta tutkimusprojektista, vaan ilmeisesti joku tän läheinen kollega, eli aihe kerto aksoneista tiettyjen tilavuusriippuvaisten kanavien kautta (sähköärsykkeen aikana) vapautuvien hermovälittäjäaineiden vaikutuksista ympäröivään solumassaan (aivojen valkea aine), jossa ei siis ole ollenkaan synapseja. Eli siis neurotransmittereillä on tehtäviä muuallaki ku synapseissa! Tää Dr. Tasaki oli ilmeisesti aika heppu, ku se oli ilmeisesti niiku luonu pohjan tälle tiedolle, ett neuroneissa kulkee oikeest sähköimpulsseja ja että mitä ne myeliinitupet oikei tekee.. Oli kyllä mahtava. Monien muistopuheiden jälkeen ois ollu vielä mahtavat tarjoilut, mutt en ehtiny jäämää sinne (NYYH!), ku kello alko olla jo kuuden paikkeilla ja miulla oli vielä solut odottamasssa jakoa.

Sitte ku vihdoinki pääsin kotiin nii kello oli jo jotai kakskyt vailla seittemä. Ehin nopeesti syödä päivällisen enne ku piti lähteä orkkaan, joka alko siis klo 19.15. Olin toissapäivänä käyny hankkimas uuden kalliin nuottitelineen ($15) ja sain sitäki nyt käyttää ekaa kertaa, paitsi.. Siel oli vieruskaverilla jo teline pystyssä, ett en tarvinnukaa telinettä ja kaiken lisäks sen uuden telineen uusi kantopussi meni rikki, ku siin oli tietysti semmone tosi halpa vetoketju (Made in China), ett se vetoketjun avaaja lähti siitä ihan kokonaa vaa irti. No orkassa oli kuitenki iha mahtavaa. Oli vihdoinki koko pataljoona koolla. Oli vissii 3 tai 4 patarumpalistia, muttei ainuttakaa kontrabasistia, mikä on tosi harmi! Soiteltii siel eka vähä Sibeliuksen Valse Tristea ja sitte Mozartia ja sitten.. Finlandiaa. Oi että. Tuli kyllä taas niin ikävä. Oli kummallista aatella, ett kuinka nää kaikki muut on vaa, ett onpas kiva kappale, iha jees melodia, kylläpä on pitkä biisi, kun taas miul soi vaan Finlandian sanat päässä ja vaikka mitä.. Toisaalta se kyl kuulosti viel tosi raa'alta. Nää ei ookaa nii hyviä soittajia, mitä olin kuvitellu. Toivottavasti ne nyt treenaa..

Mutta harkkojen jälkee Eva tuli hakee miut autolla ja pääsin turvallisesti kotiin. Yö oli jo ihan sysimusta, vaik kello oli vasta jotai yheksän. Kuukin möllötti oikein ihanasti.. Oli vissii eka kerta ku näin senki täällä ja ihan erilainen ku Suomessa :P