On ollu niin raskaita työpäiviä, ettei illalla enää jaksa nostaa sormeakaan.. Oon nyt ollu töissä suunnillee aina yheksästä johokki kuutee-seittemää. Sitt äkkiä pyörällä hurahan kotiin ja siellä onneks oottaaki aina lämmin kotiruoka. Mutt sitt ehtii kattoo ehkä tunnin tv:tä tai lukee kirjaa tai tehä lisää työjuttuja, kunnes taas pitää käyä iltapesulla ja nukkumaan. Niiku ei muuta elämää ehtis ollakaa. Ihmettelen vaa, ett miten ne muut tutkimusryhmän jäsenet oikei elää, ku ne yleensä on siel enne ku mie tuun ja lähtee aikasintaa samaa aikaa ku mieki.

Että ei tässä oikei kummempia oo ehtiny tapahtua. Niin muute.. Mie siis käytän Johnin (perheen isä) pyörää aina töihin mennessä. Niin tääl on pyöräilykulttuuri ja yleensäki liikennekulttuuri aivan erilaine ku Suomes. Kuskit on hyvin huomaavaisia muille tielläliikkujille, kunhan ne vaan huomaa ne. Yleensä jalankulkijat saa kulkea hyvin vapaasti kaikille suojateille ja autot kyllä väistää (tääl on oikeest jokaisen suojatien vieressä liikennemerkki, jossa lukee isoin kirjaimin: "Laissa on määrätty, että jalankulkijoita on väistettävä") Mutt nyt ku oon alkanu kulkee pyörällä ja se on ehkä vähä nopeempaa ja huomaamattomampaa, nii on alkanuki vähän pelottaa. Oon saanu välillisesti jo tööttiä, ku yks auto meinas tulla risteyksessä päälle (ei ollu lähelläkää äiti, älä huolestu) nii siis sen takana oleva auto tööttäs sille, ett äläs lähde vielä ja kyllä se heti pysähtyki. Onneks miul on uus superhieno kypärä. Näillä oli vaan kymmenisen vuotta vanhoja kypäriä, nii ne kävi vaa hankkii miulle uuden ja se oliki iha topnotch!

Oon siis ny päättäny jäädä tänne asuskelemaan ainakin toistaiseksi. Noi aatteli jo ett ne hankkii tänne miun huoneeseen vielä kunnon drawerin, että saan kaikki vaatteet laukusta. Mie sain jo oman hienon pyykkikorinki. Tuntuu ehkä aika diipadaapalta muille, mutt se on vaa nii klassisen amerikkalaisen olone kori :P Pesin toissapäivänä ekan lastillisen pyykkiäkin ja oli kyllä ihana kokemus. Näitten koneet on iha jättimäisiä, pesukone on varmaa 1,5-kertaa mein Lappeenrannan kuivausrummun kokone ja näitten kuivausrumpu saman kokone. Vaatteista tulee ihan taivaallisen hajusia, eikä vaatteille tapahu mitää muuta, ku ett tahrat hävii ja ne tuoksuu ihanalta, eli farkut tulee just saman kokosena, ku mitä ne oli sinne laitettaessa ;)

Nyt on sit säätki alkanu pikkuhiljaa menee syksympään. Lämpötila on kuitenki ihan lämmin, ett yölläki noin 20 astetta, mutt sateita alkaa olla aika useaan. Viikonloput on tähä mennessä ain kuiteki ollu onneks Sahara-säätä :D Yhen hauskan ilmiön muute huomasin. Yleensähä on inhottavaa mennä vaikka johonki luokkahuoneeseen, jossa on just ollu joku toine tunti, on tunkkasta ja lämmintä ja huono ilma.. Tääl taas tulee sama ilmiö, ku menee ilmastoidusta rakennuksesta ulos, ulkona onki kosteeta, kuumaa ja läkähdyttävää.. Hassuu.

Ainii ja miul oli eile ensimmäiset orkkaharkat! Oiku oli hianoo.. Oli siis niin samanlaista ku Suomeski. Ensinnäki siitä syystä, ett soitettii Sibeliusta :D Ohjelmistossa muun muassa siis Valse Triste ja Finlandia. Orkassa hassua oli se, ett kaikki nuoret tai puolammattilaiset soitti ykkösviulussa ja sit lähemmäs ikäloput, tai muut jotka ei oikeesti ollu soittanu pitkään aikaa, niin soitti kakkosviulussa. Sen huomas sitte tuloksessaki :S Eihän ne mitään tasoja oo, että kuka soittaa paremmi, nii menee ykkösviuluun jne, vaan tasot pitäs enemmänki näkyy siitä missä pultissa soittaa (ts. kuinka kaukana on kapellimestarista). Mutta saapi nähdä.. Ehkä sieltä puuttu just ne "tiennäyttäjät". Ja se miten muuten tää muistutti Suomen orkestereja oli, ett tääl oli ihan samanlaisia "rooleja" näillä soittajilla, ku Suomeski. Esim. konserttimestarina tääl on just samanlaine sairaan hyvä viulistityttö ku Lpr:ssa (Milka) oli aikoinaa, sekä olemukseltaan että ulkonäöltään. Sit miun viereen istu tääl nyt just samanlaine vähän höpöttelijä, ku miulla on vieruskaverina Kuopion Tahdistimessa. Ainut mikä tuntu aluks vaa tosi hassulta, oli nähä tummaihosia viulujen kanssa.. en tiiä miks, en vaa oo ehkä koskaa nähny semmosta.

Yks juttu muute vielä.. Ain ku keskustellaa Evan kanssa, ku se kertoo miulle jostai amerikkalaisesta tavasta, nii miulle ain tulee mielee joku Frendien jakso. Se ohjelma soveltuu jokaiseen tilanteeseen. Esimerkiks tänäänki oli puhetta, ett tääl Thanksgivings day on oikeestaan vaan ruokajuhla, nii se menee just niiku Frendeissä. Jokane on tottunu syömään just tietynlaista kiitospäivä ruokaa, joten sitä perunaa pitää oikeest tehdä kokonaisina ja muusina ja paistettuna ym. Ja tärkeä osa kiitospäivää on oikeesti myös jalkapallo, jota miehet kattoo ja naiset sitte ahertaa keittiössä.. Ihan ku Frendeissä.