Pitkä viikonloppu edessä, eikä mitään tehtävää.. No ei nyt ihan. Aamulla kesti vissiin vähän kauan laittautua, kun kävin suihkussa ja tuli nyt muutenki herättyä varmaa "vasta" yheksältä. Mutt kuulin vaa ku nuo lapset huoneeni ulkopuolella kuiskutteli toisilleen, että ei saa häiritä, jos se nukkuu vielä.. Ja sit suihkun jälkee ne oli vissii on Kristiina look-out :D Nykyää ne yrittää saada miun huomion ja juoksee sit nauraen karkuu jos mie katon niitä. Ihania... (ei sarkasmia)

Mutta koska päivästä oli taas kerran tuleva ihan sairaan nätti, nii päätettiin sitte lähtee hiking. Kohteena oli lähellä sijaitseva National Park nimeltään Great Falls Park. Siel oli siis jättimäinen koski (Imatran koski x 10), jossa meni vähän väliä semmosia, mitä ne nyt onkaa, kanoottilaskijoita. Keväällä lumen sulaessa sen vedenpinta nousee ihan huimasti ja joskus koko puisto on ymmärtääkseni veden vallassa. Upeiden maisemien lisäks siel ilmassa kierteli myös hyvin leveäsiipisiä haukkoja, jotka oli aika cool. Yks lens ihan miun pään yli, oli varmaa kuvitellu syövänsä miun letin. Mutt siel puistos oli sit viel semmone Visitor center, jossa oli näytteillä kaikenlasii juttuja alkuperäisasukkaista maaperään. Sen lisäks niil oli pienimuotone, lähinnä lapsille suunnattu käärme-näytös, jossa ne kerto käärmeistä ja esitteli siiänä yhtä yksilöä, jota sai vielä sitte mennä silitteleeki.

Kolmen ja puolen tunnin vaelluksen jälkeen ajettiin takas kotia. Eikä kauaakaan, kun lähettiin Evan kanssa taas matkaan. Paikallinen kirjasto meni viieltä kiinni ja kello oli jo jotai puol neljä. Sinne ajo autolla ehkä 5 min ja ulkopuolelta katsottuna se näytti iha joltai pikku-naapurusto-talolta, mutt sisällä siel oliki täys kuhina. Ekaks en oikei ymmärtäny, ett mite ne kirjat oli siel oikei järjestetty, enkä oo varma ymmärränkö vieläkää. Siel aikuisten kirjoissa oikeestaa kolme osastoo Fiction, Non-fiction ja Mysteries. Non-fictionit oli sitte viel jaoteltu elämäkertoihi, historia-juttuihi, koulutuskirjoihi (tääl on sairaasti noita SAT-oppaita, joka lähtöön) ym. Löysin sieltä ittelleni Atonementin, joka on siis hieno leffa ja Ellen DeGenereksen koottuja komiikoita nimeltään The funny thing is... :D

Kotiin palattuamme saatiin nähä, että John, Evan aviomies, oli kunnostanu nuo noitten pyörät, koska olin menny sanomaa, ett tykkään Suomessa pyöräillä kouluu. Niitä ei ollu käytetty ainakaa 6 vuotee. Nyt pääsen sitte helposti instituutille. Ja en tiiä vitsailiko ne vaa, mutt tääl on oikeesti laissa, ett täytyy käyttää pyöräilykypärää, että jostaki hommaan vielä semmosen.

Nyt taas päivän havaintoja.. Amerikkalaiset keksinnöt on mahtavia. Esimerkiks pyörissä on semmone tuki siinä rungon alla, joka helposti vaan napsautetaan kiinni etupyörään niin, ettei se sitte venksahda, kun sen laittaa vaikka seinää nojaamaa. Sitt niillä on kirjastokortit semmosia 1,5 cm x 5 cm, eli siihen mahtuu just vaan se viivakoodi ja tää sitte laitetaan avaimenperää kiinni. Brilliant! Ja Jelly Belly Jelly Beans. Ne on siis niitä pieniä munuaisen muotosia pikkukarkkeja, joita Suomessaki on, mutta paljon pienemmässä skaalassa. Niitä on kuulemma jotai 50 eri makua. Näitten nuorimmaine tykkää niistä iha kauheesti ja se esitteli miulle niitä eri makuja, esim. Dr. Pepper, Juicy Pear, Strawberry Cheesecake.

Illemmalla katottiin sitte elokuva Drumline, jonka olin kyllä nähny Suomessaki, mutt nyt se tuli katottua ihan eri näkökulmasta. Kyseessä oli siis elokuva amerikkalaisten soittikunta (torvia, rumpuja ja cheerleadereitä) perinteestä, jossa yks lahjakas nuori pääs sinne soittamaa ja sit oli kauheeta kilpailuja eri koulujen kanssa ym. Nii Eva kerto, ett toi on lähinnä noissa eteläisimmissä osavaltioissa perinteenä. Sekin ku oli aikoinaa Sacramentossa koulussa ja niillä ku oli etelästä kotoisin ollu opettaja, nii niitten musa eroski täysin muitten saman alueen koulujen musasta. Mutta kuvassa siis yöpöytäni ja tarkkasilmäsimmät voi nähä valmiin 4 by 4 Rubikin kuution, eli ei oo siitäkää enää haastetta :P